Se on jatkumaton, se on kuolematon, se on pysäyttämätön. 

Se palaa kuin tuli, jota ei voi sammuttaa. Se ärjyy kuin avaruus, jota ei voi kuulla. Se riehuu kuin palo, joka ei lopu. 

Siksi Äiti Maantie synnytti lapsensa kahden Valtameren väliin. Ei pienempi kuin Valtameren Maininki voinut sen lapsia hillitä.

 (- Orrin Moore, bensa-asemanhoitaja Nevadasta)

Toimitus sai aivan ihanaa postia

• Jäsen KT oli lähestynyt toimituskuntaa kirjeellään koskien sivun otsikointia "Maantie ei väsy". Moderaattorimme on nyt tarkastanut kysymyksen ja todennut sen vastaavan sivuston arvomaailmaa, joten    se julkaistaan sellaisenaan.

Jäsen KT on siis ilmaissut näkökulmanaan, että:

"Vai ei väsy, onhan noita romahtaneita teitä maailmalla, eikö se ole väsymistä?,entä kuopat ja muut ihmeellisyydet."

• Ihan aluksi toimitus haluaa kiittää jäsentä KT kiinnostuksesta sivustoamme kohtaan. Lähetämme kysymyksenne amerikkalaiselle intiaanishamaanille, joka osaa kommentoida sitä parhaiten. Valitettavasti hän on juuri nyt selvin päin, joten toimitus ei vastaa hänen kannanotoistaan, vaan se edustaa vain hänen omia näkemyksiään ja sivusto tarjoaakin hänelle lähinnä vain alustan, jolla tuoda esille oman näkökulmansa.
  

Tervehdys KT

Olen Shamaani Shunkoelma - Auringon Poika - ja maallinen kehoni on tällä hetkellä Uuden Meksikon Shamarillossa.

Laitapa tuosta musiikkia korviisi, niin sujuu lukeminenkin leppoisasti:

https://youtu.be/WVJYvq2A0YA?t=18

https://youtu.be/WVJYvq2A0YA

• Alla on vastaukseni monia ihmisiä askarruttaneeseen kysymykseen maanteiden väsymisestä:
  

• Maalliseen maantiehen voidaan kyllä kohdentaa artikulaatioita, joissa puhutaan tien väsymisestä, joka siis voi ilmetä kuten jäsen KT on sen itsekin ilmaissut -  vaikkakin ihailtavan suppeasti: "romahdus, kuoppa, ihmeellisyys". Tiehän voi myös sortua, mennä poikki, murtua, katketa, lohkeilla, kupruilla. Se voi olla pitkä tai lyhyt tai jopa mittaamaton, leveä tai kapea, ja myöskin onneton (sinne vievä tie on ihan onneton), iloinen (iloisesti mutkitteleva metsätie, joka katosi kukkulan harjanteen taakse). Aivan oikein - tie voi siis myös kadota. Tien voi myös löytää tai kadottaa tai sillä tai sinne voi eksyä. Maantie itsellään ei eksy. Tietä voi myös lukea, katsella, ihmetellä, kirota, rukoilla - kuin jumalia ikään. Tie voi olla myös yksinäinen tai kansoitettu tai jopa viidakko puhumattakaan muotisanasta verkosto. Tie on myös kova viemään - mutta voi se toki tuodakin. Jotkut se johtaa pelastukseen - kuten tiedät - pelastustielle ei saa edes pysäköidä. Mutta se voi myös niellä - jostain ihmeen syystä kilometrejä?
  

• Mutta kaikki tämä koskee vain maisia teitä - eli maanteitä. 

• "Tie - The Road" on symbolinen, jumalallinen, mystinen, jo ihmiskunnan aamuhämärissä inkarnoitunut ilmiö, jossa ei ole väsymistä. Tie voi siis murtua - mennä vaikka poikki - mutta se ei ole väsymistä. Eihän mieskään ole vielä välttämättä humalassa vaikka lasi olisikin tyhjä. Eikä juomisen tarvitse tyhjään lasiin loppua. Näin ajatellen tie voisi olla väsynyt - mutta jatkaa kulkuaan - aivan kuten mies voi olla humalassa - mutta jatkaa juomistaan.
  

• Tie itsellään ei varsinaisesti kulje - siis jatka kulkuaan - vaikkakin kyllä myös kulkee - mutta tiellä taivaltajat, sen päällä liikkuvat, joilla on kullakin omat määränpäänsä, saavat sen aikaan, että vaikka tie olisikin poikki, niin koska matka jatkuu, niin myös tie jatkuu - se siis jatkaa kulkuaan. Näin ollen voisi siis tarkentaa, että tie ei väsy kulkemaan, koska sen pinnalla taivaltajat eivät väsy kulkemaan - ja jos vaikka näin kävisikin, niin tie ei kuitenkaan väsy - siis katoa -  minnekään. Se voi toki muuttaa muotoaan, kuten ruohottua, kovettua, pehmetä, mutta se väylä, jota pitin maalliset matkaavat, niin se on aina heitä odottamas-sa, olemassa.
  

• Tie siis lepää vaikka ei olekaan väsynyt, se "meditoi", jos sanonta sallitaan, odottaen uusia kulkjoita, jolloin se taas itsekin jatkaa kulkuaan.
  

• Se mitä ei ole ei voi väsyä. Vain olevainen voi väsyä. Tie on olevainen, jos sen aisteillaan havaitsee - mutta se ei kuitekaan voi väsyä. Se on ihmiskunnan ikuinen paradoksi, jota selventämään on kehitetty uskontoja, maailmankatsomuksia, filosofioita.
  

Olen siis täällä Shmarillossa perehtymässä paikalliseen ihmejuomaan. Maantiekolaan. Tiedän, että siellä kaukana Suomessa maanteitä myös kolataan mutta täällä niitä juodaan. Nyt käteni alkaa väsyä ja suuni kuivua. Siispä kutsunkin sinut parahin KT tänne jatkamaan vaikka kahvikupillisen ääressä näkemysten vaihtoa ikuisista ja väsymättömistä tienmatkaajista. Voit ottaa mukaan kavereitasikin.

Ystävällisesti Tervehtien

Shamaani - Auringon Poika - Shunkoelma

PS

Viinaa ei tarvitse tuoda - sitä on täällä - paljon - ja halpaa.

samapasamashamaani